keskiviikko, 20. tammikuu 2010

Kreivittäret ja vielä suuremmat ihmiset

Meillä koulussa, on kiva pikku ruokala. Meidän kiva pikku ruokala on niin kehittynyt, että ruokalista on nähtävissä netissä viikon kerrallaan. Joten kävinpä tutkailemassa mitä oli päivän pöperönä. Eilisten silakkapihvien ansiosta, luotto kouluruokalaravintola Melodiaa kohtaan oli karissut. Toiveikkain ajatuksin päädyin Keskiviikon kohdalle.. mm Kreivittären lihapata... Mitä seki on? Googletan kyseisen ruoan, mutta ei löydy. Eli aistien varassa ruokalaan ja uutta päin. Onneksi Melodialla on yleensä hyvät salaatit, eli jos ei Kreivittären lihapadat nappaa nii salaattia poskeen..

Nyt kun rupee miettimään tuota nimeä ruoalle; Kreivittären lihapata. Eikai joku meijän kultasista keittäjistä oo menny metsästelemää kreivittäriä ja pilkonnu niiden pikku lihakset meijän pataan. Sit se lihapata ois aivan nimensä mukaista.

Ehkä Kreivittärien loisto siirtyy ruokailijoillekkin lihapadan myötä. Täytyy kokeilla.

Eilen tapasin entisiä luokkalaisiani. Siis kun opiskelen lähihoitajaksi, ja siirryin puolvuotta myöhempään ryhmään (syksyllä aloittaneista 07 - keväällä alottaneihin 08).  Siinä me juteltiin niitä näitä yhden todella mukavan ent.luokkalaisen kanssa (sanotaan että Marja), kunnes puhe tuli opinnäytetöistä. Marja selitti aihettaan tuttuun tapaan, tuttuun tyyliin. Kuuntelin. Eipä siinä mitään, ennenkuin kaverini maintsi sanan "elikkä", oi minulla oli niiin ikävä tätä sanaa. Marjalla oli aina tapana keskusteluissa kertoa ensin aihe, tai joku alkuspiikki jostain asiasta, sitten tuli tämä elikkä sana ja sen jälkeen suuri vuodatus aiheesta lisää. En ollut tajunnutkaan, että tämmöstä voi ikävoidä.

Voin vain kiittää entisiä luokkalaisiani kaikesta. Kun aloitimme koulun (syksyllä 07) riitelimme koko luokan kesken vähä väliä. Kunnes joululoma tuli ja nuorimmat oppilaat ruperi ehkä aikuistumaan ja vanhimmat oppilaat lepsuilemaan. Siitä alkoi meidän yhtenäinen tiivis taival.

Kun jollakin oli vaikeaa toinen tuki ja kuunteli. Itse olin syksyllä 2008 lipsunut opiskelustani ja tuli tilanne millon oli aika kertoa vanhemmille. Kysyin porukan vanhimmilta neuvoa ja sainkin paljon tukea ja kannustusta. Kiitos teille<3

Nyt olen ryhmässä jossa ei ole oikein minkäänlaista ryhmähenkeä. Niin pienessä ryhmässä kuin olenkin niin on vielä pienempiä klikkejä jotka sotkee asioita. Olin tottunut avautumaan koko luokan kesken ja nyt se lähinnä tuntuu naurettavalta. Mutta kaikkeen sopeutuu.

 

Mutta nyt maistelemaan Kreivittären lihapataa...

tiistai, 19. tammikuu 2010

Viestitä ne vaattein

Kolmen tunnin ja kolmenkymmenen minuutin yöunien, neljänkymmenenviiden minuutin pynttäämisen ja kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen olin koululla.

Katselin ympärilleni..

Ah, ja pääsen lempiaiheeseeni.

Villakangastakki + collarit + nätti käsilaukku = järkyttävää?Miten ihmeessä siistin villakangastakin voi yhdistää arkisiin collareihin? öö, mielestäni ei mitenkään.

Eikö teille äiti oo opettanu, ettei ylä- ja alaosa saa riidellä. Jos ylhäällä on tyylikästä, niin alaosakin. Jos alaosa on rentoa niin ehkäpä yläosakin. Aika loogista.?


Tämän collarit+villakangastakki neidin vieressä istui muuan poika, tai no, mies.

Katsoin piposta kenkiin. Nätti takki, micmacin farkut (jotka, anteeksi vain, ei istu kenenkää päälle) ja kivat kengät. Mutta mikä vyö????

Housujen pidikkeenä tai koristeena oli musta vyö. Musta vyö jossa oli valkoisin kirjaimin "PAHAPOIKA". Niin, että mitähä?

Olin jo luullu, että torikauppiaat oli tullu vihdoin järkiin ja poistanu kyseisen vyön ja kaikki sen sukulaiset myyntilistaltaan, näköjään erehdyin.

MIks joku haluaa ilmoittaa olevansa pahapoika, enkö saakkaan todeta sitä ihan itse. Tai miksi homssuisen näköinen blondi vetää päänsä suojaksi pipon jossa lukee nasevasti "BLONDI- JA YLPEÄ SIITÄ"?

Entä tyylikkäästi (köh) pyöristyneen miehen paita jossa lukee "Joka kilo- silmän ilo"?

Ja sitten nykyään ehkä suurin syyllisten ryhmä löytyy äideistä, isistä, mummoista ja ukeista jotka kantaa suloislle lapsilleen tai lapsenlapsilleen pipoja joissa ilmoitetaan kenen kulta nyt on kyseessä. Mm, toisaalta joo, ne on ihan sulosia. Entä jos äiti pukee lapsensa aina vaalenapunaiseen pipoon "äitin kulta"- teksteineen, eikä "mummin kulta" tai "isin pallero" pääse liikkeelle. Sukuriita tiedossa siis..

Näistä ilmaisen-sen-kirjaimin -vaatteista saadaan aikaan vääriä mielikuvia, halpoja vaikutelmia ja sukuriitoja, että ehkä vaan unohdetaan ne ja yritetään keskittyä tuleviin trendeihin ja unohtaa tämä 2000 vuonna alkanut villitys.


Entä nämä pitkään trendinä pysyneet UGG-kengät, sämpylät? Niistä seuraavalla kerralla.

  • Kirjoittajan omakuva

    Olen 18- vuotias neiti Päijät-Hämeestä.


    Opiskelen lähihoitajaksi, haaveena olis viel parturi-kampaajan ja sosionomin paperit.


    Olen tarkka pukeutumisesta ja siksipä kiinnitän huomiota myös muihin.


     

  • Henkilötiedot

    Vuodatusta tyylistä ja tyylittömyydestä. Pähkäilyä muodista ja omista mieltymyksistä. Tiukkaa arviointia julkkiksista. Valitusta kaikesta. Kritisoin kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja liikkuu, tai ainakin kaikkea mikä ei miellytä.

  • Tagipilvi